Pupuja essuilla

Tein risupupuja kahdelle päiväkodille. Pitkästä aikaa oli mukavaa tehdä kaneja!

Töissä risutöiden tekeminen on siitä ikävää, että pitää yrittää saada työt mahdollisimman nopeasti valmiiksi eikä niitä voi hioa ja viimeistellä yhtään ylimääräistä. 

Ja urakoimalla saa myös kätensä kipeäksi...

Risutöiden "pukeminen" on itselleni uusi idea, vaikka olen niitä muuten tehnytkin vuosikaudet. Kaverin äidin vanhat tyynyliinat pääsivät arvoisensaan käyttöön pupujen ylle.

Kanala-teksti

Lyhyesti ja ytimekkäästi, kanalan oveen kaverille. Tehty samalla tekniikalla kuin kevät-teksti.

Kokeilin vähän tuollaista tikkukirjainmaista fonttia, yleensä teen sellaista kaunokirjoituksen sukuista. Tuli mielestäni oikein kiva! Senverran mukava, että taidan tehdä samantapaisen myös itselle.

Kevät- teksti

Kirjaimet on aika helppoja tai vaikeita tehdä, riippuu miten ne tekee.

Pääsääntöisesti mitä isompia, sen helpompia. Ja irrallisia kirjaimia on helpompi tehdä kuin yhtenäisiä sanoja.

Risuja ja rautalankaa kirjassa neuvotaan miten voi tehdä kirjaimista jotain tiettyä fonttiakin, mutta itse olen aina tehnyt kirjaimia pelkästään vaparilla. Välillä tulee parempia ja välillä huonompia...

Fontin teko onnistuu siten, että tulostetaan kirjaimia tietyllä fontilla. Joko ennen tulostusta tai sen jälkeen suurennetaan ne haluttuun kokoon. Sen jälkeen rautalanka väännetään siinä paperin päällä niin että se tulee oikeaan muotoon. Sen jälkeen kirjain tehdään ihan samalla tavalla kuin muutenkin, tietysti sitä kannattaa jossain vaiheessa verrata siihen haluttuun fonttiin ja painelemalla, lisäämällä tai vähentämällä risua korjata se oikeaksi.

Kirjainten teko on siitä mukavaa, että niihin tarvitaan tosi vähän risuja. Näihin riittää muutama oksa pihapuusta pudonneesta koivusta!

Kevät-sanan teko

1. Rautalangasta taivutetaan sana "noin suurinpiirtein". Mitä pienempää kirjoitusta haluaa, sen ohuempaa pitää rautalangan olla että sen saa edes jotenkuten väännettyä haluttuun muotoon. 

Ohuemmalla rautalangalla kannattaa kiinnittää niitä kohtia jotka eivät pysy kiinni, esimerkiksi tässä kiinnitin K:n puoliväliä, A:ta ja T:n alaosaa.

Tekeminen on huomattavasti helpompaa kun ne pysyvät kiinni eivätkä kokoaikaa liiku. 

2. Itse aloitan tekemisen ensimmäisen kirjaimen puolesta välistä, mutta sen voi periaatteessa aloittaa mistä vaan. Mitä pienempää teksti on sitä pienemmillä ja ohuemmilla risunpaloilla sitä pitää tehdä.

3. Tekstiä painetaan ja muotoillaan työn edetessä. Kirjaimia voi joutua vääntämään rajustikkin jos ne eivät meinaa millään näyttää siltä miltä pitäisi. Käsien lisäksi kannattaa käyttää pihtejä.
 Olin aika suurissa vaikeuksissa ä:n kanssa kun se näytti aivan ö:ltä. Kevöt ei kai ole mikään sana?

Ä:n pilkut olisivat olleet hienommat jos ne olisivat olleet erilliset, mutta epäilin etten saa niin tiukkaan kierrettyä rautalankaa etteivät pilkut putoa irti kun oksat kuivuvat.

4. Valmiissa työssä hiukan häiritsee v:n ja ä:n kiinnityskohta. Taidan vielä kokeilla saako sitä väännettyä suoremmaksi. Sitten vaan kevättä odottamaan!

JOULU-kirjaimet ja kuusi

Sammaleisille joulukirjaimille kävi vähän onnettomasti...niiden oli tarkoitus päästä jouluksi koristamaan joko etuterassia tai sisälle seinää. Ne eivät päässeet kumpaankaan vaan jäivät kaapin päälle kuivumaan.
Mutta eikös Tapaninpäivänäkin ole vielä joulu?

Kirjaimet on tehty styroksista. Leikkasin styroksista ensin puukolla neliöitä jotka sitten muotoilin kirjaimiksi. Vähän tarkemmalla etukäteissuunnittelulla kirjaimista olisi varmasti saanut edes hiukan saman kokoisia...
Sen jälkeen niiden pinnalle on kieputettu rautalangalla sammalta. Leikkasin lopuksi saksilla sammaleen aivan tasaiseksi koska kirjaimet olivat melko pienet ja niiden muoto katosi kun sammal hapsotti.

Väri on aika haalea kun kirjaimet ovat olleet pari kuukautta sisällä. Selvästi sammaltöille paras paikka on olla ulkona jolloin niissä säilyy parhaiten vihreä väri.

Kuvissa rautalanka näkyy paljon selkeämmin kuin oikeasti. Ehkä jo ensijouluna kyltti pääsee johonkin näkösälle, nyt sitä pitää melkein vuosi säilyttää jossain varastossa.

Kuusen teko aloitetaan latvasta päin. Otetaan käteen nippu risuja, joista ensin tehdään latva. Oksia ohennetaan tai lisätään jotta latvasta saadaan tarpeeksi ohut.
Sen jälkeen nipusta erotetaan ylimmäiset sakarat, tässä vaiheessa oksia joutuu lisäämään nippuun.

Loput risut jaetaan puoliksi ja sidotaan löysästi kahdeksi alasakaraksi. Keppi on työnnetty jo alussa risunipun sekaan jolloin sen saa tukevasti kiinni.

Oksanpäihin lisäsin rautalankakiemurat ja kieputin kuusen ympärille hopeanväristä rautalankaa sekä liimasin nappeja kuumaliimalla.

Olen tehnyt samalla tekniikalla kuusen myös mustikanvarvuista. Löytyisiköhän siitä jostain kuvaa vai pitääkö tehdä uusi...

Kaksi sydäntä

Molemmat on tehty samalla tekniikalla. Ensin olen tehnyt rautalangasta sydämen jonka olen päällystänyt noin 2cm paksuudelta koivurisulla. Sen jälkeen olen vain alkanut kiertää risua ja villiviiniä siihen ympärille ja kiinnittänyt sitä rautalangalla.

Villiviinistä kannattaa ottaa aika nuoria versoja koska ne katkeavat herkästi. Tosin sekään ei kauheasti haittaa, rautalangalla voi rakennetta sitoa niin ettei ne törrötä rumasti.

Risuenkeli (uhka vai mahdollisuus?)

Olen samalla "kaavalla" tehnyt paljon pupuja **Klik*. Isoja ja pieniä *Klik**.
Ja sitten tuli mieleen kokeilla enkeliä Äidille joululahjaksi. Itse en ole millään tasolla enkeli-ihminen, mutta kaikkea pitää kokeilla...

Tarkoitus olis laittaa enkelille vielä käteen laulukirja, mutta kun hain enkelin varastosta huomasin etten ollutkaan tehnyt sille käsiä! Eli sille ei sitten tullutkaan laulukirjaa käteen...

Jatkossa on tälläisen tekee, niin ehkä sille kannattaisi tehdä hiukan pienempi pää, ja siivet vois olla "tuplasiivet". Ja sitten ne kädet tosiaan, nyt siitä ei oikein tiedä onko se mehiläinen vai mikä.

Pahoittelen kuvaa, se ei ole esteettisesti kovin kaunis...:)

Ja pari kranssia kukan asemasta kun kerran kylään on menossa.
Ylempi villiviinistä ja olen suihkaissut siihen hiukan valkoista maalia ja liimasin muutamia kirkkaita muovihelmiä.
Laitan mukaan myös kaksi vaihtoehtorusettia, ruskean pitsisen ja valkoisen jotta voi tarvittaessa vaihtaa jos ei sovi väreihin.

Alempi on lehtikuusta ja mielestäni se on niin koristeellinen ettei tarvitse mitään muuta kuin rusetin. Vaikka yleensä mummot tykkäävät kun on paljon koristetta ja kimallusta

Havupukki "Pentti"

Havupukki on aika helppo ja nopea tehdä. Ja varsin näyttävä pihakoristus.

 "Pentin" luuranko. 

Kaulaa "nostettiin" myöhemmissä malleissa hiukan pystymmäksi. 

Kehikon tärkein tehtävä on pitää pukki pystyssä joten muuten rakenteella ei ole suurta väliä.

Pukkia oli helpointa työstää pöydällä jolloin työkorkeus on parempi kuin kontillaan lattialla. 

Havut yksinkertaisesti kiinnitetään rautalangalla kehikkoon. 

Itse tein ensin jalat, sen jälkeen rungon ja viimeiseksi pään. Sarvet kiinnitetään päähän/niskaan. 

Jos rakenne näyttää hassulta kannattaa vaan lisätä havua ja katsoa kauempaa muotoa.

Ison pukin rakennus olikin vähän haastavampaa. 

Tilattiin "hiukan isompi runko" ja saatiin kirahvin kokoinen pukki!

 Kuvan ottamisen jälkeen mahaan viritettiin kanaverkkoa että vatsaa saatiin nopeasti paksummaksi. 

 Tässä vähän näkee mittasuhteita...

Pään ja sarvet tein jakkaralla seisten.

Valmis iso pukki kuljetettiin paikalleen traktorin etukauhassa pienet matkasivat auton peräkärryssä.

 Valmiina paikallaan Lapuan Vanhassa Paukussa.